Teknologian opetuskäytön kehittyminen ja pedagogiset periaatteet

Kurssin toisen luennon alusti Vesa Korhonen aiheella ”Teknologian opetuskäytön kehittyminen ja pedagogiset periaatteet”. Kurssi laittoi miettimään todellisia tarpeita teknologiaratkaisuille kouluissa. Mikä on se tarve, jota laitteet ja sovellukset on luotu helpottamaan? Miten opettaja todella hyötyy arkityössään uusista oppimisympäristöistä?

Jokainen meistä on varmaan törmännyt elämänsä aikana erilaisiin järjettömiin teknologia ratkaisuihin. Koulut eivät ole poikkeus tälläkään kentällä. Usein tunnutaan menevän teknologia edellä päin puuta. Muutetaan vanhoja käytänteitä, vain sen takia kun se on teknologian avulla mahdollista. Yksi esimerkki älytaulujen tulosta: ensimmäiset älytaulut kun tulivat, niin käytännössä ne olivat sähköisiä liitutauluja, ilman mitään sen suurempaa lisäarvoa. Okei voitiin avata tiedostoja kosketusnäytölliselle taululle ja suurentaa kuvia pinsettiotteella, wau mikä riemuvoitto! Tuhansia maksavia älytauluja tilattiin useisiin kouluhin, joiden henkilökunta piti tietysti kouluttaa käyttämään niitä. Mutta mitä pedagogista lisäarvoa kosketusnäytöllinen älytaulu tuo vrt. videotykki? Ensimmäiset niistä ei juurikaan mitään. Mitä resurssien ja ajanhukkaa tällainen ”teknologia edellä” -ajattelu onkaan! Tänä päivänä tosin älytaulut ovat kehittyneet ja niihin voidaan liittää langattomasti oppilaiden omia älypuhelimia, läppäreitä ja täppäreitä jolloin tiedostojen yhteistyöskentely ja jakaminen helpottuu. Suunnitellessa erilaisia teknologiasovelluksia tulee tarkasti pitää mielessä se pedagoginen perustelu, miten se edistää oppimista ja opettamista. Paljon rikkaampi lähestymistapa olisi ottaa tarkasteluun jokin oppimisteoria ja sen pohjalta lähteä kehittelemään uudenlaista oppimisympäristöä.

Twiittaamme meneillään olevalla kurssilla hashtagilla #changingLE. Innostuksen tähän uuteen teknologiaratkaisuun kurssin vetäjä oli saanut Kirsti Longan puheenvuorosta. Yksi twitterinkäytön pedagoginen arvo on ehdottomasti koordinaatiohukkaa ehkäisevä viestintä luennolla. Niinä harvoina hetkinä, kun joku massaluennolla uskaltaa keskeyttää edessä olevan puhuvan pään (jonka pedagogista merkitystä on hyvä myös jokaisen miettiä), keskeytyy opetus. Twitterin kautta vaikka kaikki 500 massaluennolla olevaa opiskelijaa voivat samanaikasesti kysyä erilaisia kysymyksiä. Tämä kysymysten virta voidaan luennon lopuksi purkaa yhteiskeskusteluin, niin kuin meneillään olevalla kurssilla teemmekin.

Jos pohditaan hieman enemmän tämän kurssin pedagogisia käytänteitä. Pyrin hahmottamaan niitä Jonassenin mielekkään oppimisen teorian kautta. Luentojen rakenne on seuraavanlainen: 60min alustus aiheeseen, 30min keskustelu pienryhmässä ja alustukseen liittyvä kommentointi twitterin kautta ja lopuksi 30min kommenttivirran purku yhteiskeskusteluin.

Aktiivisuuden periaate toteutuu hienosti pienryhmätyöskentelyn, blogin kirjoittamisen ja yritysvierailun kautta. Opiskelijat eivät siis ole vain passiivisia luennolla istujia. Konstruktiivisuuden peritaate toteutuu siten kun alustuksista saatuja tietoja ensin reflektoidaan blogin kautta ja lopuksi palautetaan koottu oppimispäiväkirja. Olisi tietysti toivottavaa, että tietorakenteet kehittyisivät tämän matkan varrella johdonmukaisemmiksi kokonaisuuksiksi.

Intentionaalisuuden periaate toteutuu, kun opiskelijoilla on selkeä käsitys mitä heiltä odotetaan ja millaista panostusta tarvitaan vaadittavien tavoitteiden saavuttamiseksi. Periaatetta tukee myös opiskelijoiden autonomia valita itse mielenkiintojen mukaan vierailukohteita ja asettaa niihin liittyviä tavoitteita. Kollaboratiivisuuden periaate näyttäytyy elävästi pienryhmien kautta toteutettavina keskusteluina, pohdintoina ja yhteisen blogin kirjoituksen kautta. Lisäksi teemme vierailun tutustuen uudenlaiseen oppimisympäristöön. Vierailu ehdottomasti auttaa autenttisuuden ja kontekstuaalisuuden kautta linkittämään jo oppimaamme työelämän ympäristöihin.

Teknologiasta ja pedagogisista käytänteistä puhuttaessa haluaisinkin mainita uudenlaisesta kehitysehdotuksesta tämän tyyppiselle kurssille. Aikaisemmin kirjoituksessani kehotin jokaista pohtimaan pedagogista lisäarvoa massaluennoilla esiintyvälle puhuvalle päälle. Minkä takia satojen ihmisten tulee kokoontua samaan aikaa samaan paikkaan kuuntelemaan kun yksi ihminen puhuu? Miksei tätä tiedonvälitystä ulkoisteta teknologian avulla ajasta ja paikasta riippumattomaksi opetusvideoksi. No mitä pedagogista hyötyä tästä sitten on? Tarkoitus ei olekkaan muuttaa opetusta videomuotoiseksi, vaan lisäarvo tulee lisääntyvästä opettaja-oppilas välisestä ajasta. Tiedonvälitykseen internet on loistava, ihmisten kohtaamiseen ja kasvattamiseen tarvitaan kuitenkin toista ihmistä. Mutta onko se ihmisten kohtaamista, jos luennoitsija puhuu yksinään edessä ja opiskelijat kuuntelevat hiljaa? Ulkoistamalla tiedonvälityksen, voivat opiskelijat katsoa opetusvideon kotona, junassa tai missä vain. Luennolle voitaisiin näiden videoiden katsomisen jälkeen kokoontua keskustelemaan ja pohtimaan asioita yhdessä. Opettajalla olisi enemmän aikaa kohdata oppilaita yksilöinä ja keskustella heidän kanssaan.

Tällaista metodia kutsutaan flipped classroomiksi. Yhdysvalloissa Khan Academyn videoiden avulla ollaan tällaista menetelmää testattu ja tutkittu. Suomessa menetelmää on testannut mm. Voionmaan lukio. Tamperelainen nuori osuukunta Wengle kehittääkin uudenlaista oppimisalustaa palvelemaan flipped classroom -mallia.

Tällaisessa tilanteessa olemme tällä hetkellä, mutta mielenkiintoista on millaisia uudenlaisia oppimisteorioita kehitetään uusien oppimisympäristöjen innoittamana. Nykyään teknologia mahdollistaa hyvinkin monipuolista opettamista ja oppimista. Esimerkiksi MOOC:it(Massive Open Online Courses) yliopistojen kaikille avoimet verkkokurssit, joilla on parhaillaan satoja tuhansia opiskelijoita ympäri maailmaa ovat jotain, mitä vasta tämän päivän teknologian avulla on mahdollista toteuttaa. Virtuaalisesti voidaan tehdä ryhmätöitä yhdessä intialaisten ja brasialaisten kanssa reaaliajassa. Näiden uusien oppimisen muotojen tutkimusta tarvitaan, jotta voidaan kehittää myös ajantasalla olevia oppimisteorioita.

Jere Wessman