Akateemiset keskustelut ja uudet oppimisympäristöt

Mikä on yliopistossa pidettävien massaluentojen tulevaisuus? Ovatko ne katoavaa kansanperinnettä? Jokaisella opetustavalla voi esittää olevan useita funktioita. Näin on asian laita myös kurssien yhteyteen liitetyillä luennoilla. Luennot saattavat ensisijaisen tarkoituksensa lisäksi toimia myös opiskeluyhteisöön sosiaalistumisen virittäjinä. Seurattu luento voi virittää pienen ryhmän keskustelun luennon aiheesta. Omakohtainen kokemus näistä joskus useammankin tunnin ruokalassa tai kahvilassa kestäneistä akateemisista keskusteluista on ollut perin juurin positiivinen. Ne ovat olleet olennainen osa oppimistani. Näiden keskustelujen aikana on saattanut syntyä jopa sitä ”syvempää käsitteellistä ymmärrystä”. Opiskelijoiden välisessä ajatuksenvaihdossa syntyy myös niitä sosiaalisia kontakteja, joita jokainen meistä tullee tarvitsemaan työelämässään.

Ihminen on sosiaalinen eläin ja kaipaa henkilökohtaista ja kasvokkaista ajatusten vaihtoa toisten kanssa. Yliopistoyhteisössä kasvokkaisen kanssakäymisen muotoina esim. luennot, pienryhmäopetus, pienryhmätyöskentely sekä vapaamuotoiset keskustelut ovat ottaneet ja mielestäni myös ansainneet paikkansa. Tässä yhteydessä voi esittää provosoivasti kysymyksen: Mitä kotona tietokoneen ruudulta videoitu luento synnyttää tai saa aikaan seuraajassaan? Jos opiskelija on seurannut luentoa 250 itselleen entuudestaan tuntemattoman ihmisen kanssa, niin kenen kanssa hän ryhtyy spontaanisti keskustelemaan itseään kiinnostavista teemoista? Ja milloin hän ryhtyy tähän kanssakäymiseen? Paikan päällä seuratun luennon ja videoitse välitetyn luennon välillä on enemmän eroa, kuin elokuvan katselulla televisiosta tai sen seuraamisella elokuvateatterissa. Jälkimmäisessä on sitä ”jotain”, minkä takia ihmiset ovat valmiita maksamaan siitä kymmenisen euroa katsomiskerralta. Opiskeluun liittyy tunteita ja aistimuksia ja niillä on oma sijansa oppimisessa ja opiskelussa.

Uudet tekniset innovaatiot sekä uusiin oppimisympäristöihin liittyvät ideat tullevat ottamaan paikkansa ”vanhojen hyväksi koettujen” mallien rinnalla. Sulautuvassa opetuksessa integroidaan verkossa että kasvokkain tapahtuvaa vuorovaikutusta. Sulautuvassa opetuksessa vuorovaikutuksen eri muodot ovat keskeisellä sijalla oppimisessa. Onko nyt vihdoinkin löytynyt opetuksen ja oppimisen saralle jotakin sellaista, jossa pullasta voidaan syödä vain rusinat?

Jouko Jousea

aikuiskasvatuksen opiskelija