Oppimisympäristöjen kehittäminen kouluissa

Riitta Juusenaho oli esittelemässä luennolla Tampereen kaupungin TOP-school- hanketta, jonka tavoitteena on oppimisympäristöjen kehittäminen koulutuksen tulevaisuuden näkökulmasta. Keskeisiä asioita oppimisympäristöjen kehittämisessä ovat teknologioiden hyödyntäminen, pedagogisten toimintatapojen kehittäminen, työelämälähtöisyyden lisääminen eri toimijoiden yhteistyön kasvattaminen sekä Tampereen seudun tunnetuksi tekeminen innovaatioympäristönä. 

Juusenaho korosti tulevaisuuden koulujen oppimisympäristöjen olevan joustavia ja muunneltavissa olevia tiloja. Tavoitteena on luoda ympäristöjä, joissa voidaan hyödyntää  monia erilaisia oppimisen tapoja kuten esimerkiksi draamaa, leikkiä sekä aistien kautta syntyvää oppimista. Tulevaisuuden koulusta kaavaillaan monipuolisia tapahtumakeskuksia, joissa erilaiset palvelut ja käyttäjäryhmät toimivat samoissa tiloissa. Opetusta pyrittääkin siirtämään pois suljetuista luokkatiloista avoimiin oppimisympäristöihin sekä ryhmissä toteuttaviin projekteihin. Erilaisten projektien ja ryhmätöiden kautta oppijat saisivat mahdollisuuden itse miettiä, millaiset asiat heitä kiinnostavat ja kuinka tietoa voidaan etsiä erilaisista lähteistä. Oppimateriaalia olisi tällöin tarkoitus jakaa ja hyödyntää entistä joustavammin. Kaikkien luokassa ei tarvitsisi hyödyntää samoja tietolähteitä vaan tietoa voitaisiin kerätä joustavasti erilaisista medioista. Tämä toisi luonnollisena osana kriittisen arvioinnin ja mahdollistaisi rahallisten säästöjen syntymisen.

Jotta koulut ja oppilaitoksen pystyisivät tarjoamaan korkeatasoista opetusta ajanmukaisilla välineillä, olisi keskeistä panostaa rehtori- ja opettajankoulutukseen.  Uutta toimintakulttuuria luotaessa tarvitaan vahvaa johtajuutta, jolloin rehtorin rooli tulisi olla innostajan ja uusien ideoiden mahdollistaja. Juusenaho esitteli tulevaa Vuoreksen koulurakennusta, jossa kestävänkehityksen ja teknologian hyödyntäminen on otettu lähtökohdaksi jo suunnitteluvaiheessa. Tarkoituksena on hyödyntää Living lab – ajatusta, jossa tieto siirtyy koulussa vierailevien opettajien sekä oppilaiden mukana muihin kouluihin ja ympäristöön.  Koulujen välinen yhteistyö ja pois pääseminen yksin tekemisen kulttuurista on vahvana ideologiana toiminnan taustalla. Vuoreksessa opetushenkilökunta ja rehtori sitoutetaan noudattamaan ja toimimaan tavalla, joka tukee tulevaisuuden oppimisympäristölle asetettuja linjauksia.

Ilomäki ja Lakkala (2011) tuovat artikkelissaan Koulu, digitaalinen teknologia ja toimivat käytännöt, esiin niitä seikkoja jotka liittyvät teknologian innovatiiviseen hyödyntämiseen koulun toiminnassa ja pedagogisissa käytännöissä.  Koulut ovat usein konservatiivisia työyhteisöjä, jossa uudistusten tuominen vaatii koko työyhteisön tahtotilaa.  Keskeistä on koko saada koko koulu sitoutumaan uusiin toiminnan tapoihin ja tunnistamaan oman koulunsa kehittämistarpeet. Teknologian hyödyntämisen tulisi tuoda lisäarvoa toimintaan eikä olla pelkkä itseisarvo. Teknologian hyödyntämisestä kouluissa on saatu hyviä kokemuksia niissä kouluissa, joissa tuetaan monenlaista tekemistä, työskentely on systemaattista eikä ainoastaan muutaman yksilön vapaaehtoisuuteen perustuvaa tai muutoin satunnaista.

Luennolla keskusteltiin Twiittauksien kautta, siitä millainen oppimisympäristö haluttaisiin rakentaa ja mitkä esteet olisivat mahdollisesti sen tiellä.  Esille nousi kuinka totuttuja kaavoja voi olla vaikea muuttaa ja täysin uusien toimintamallien luominen hankalaa.

Turvallinen ympäristö ja oma luokka, johon identifioitua nostettiin eräässä puheenvuorossa keskeisin hyvän oppimisympäristön kriteeriksi. Tämä herätti ajatuksia siitä pystyykö tietoyhteiskunnan ihanteita ja vaatimuksia noudattava tehokas ympäristö tarjoamaan tätä turvaa. Avoimet tilat sekä mahdollisimman tehokas välineiden hyödyntäminen tähtäävät helposti pelkästään suorituskeskeisyyteen. Kuinka käy niiden oppilaiden, joilla on vuorovaikutustaitojen kanssa haasteita tai yhteisöllinen toimintapa ei ole se toimivin. Suosiiko tulevaisuuden koulu ainoastaan sosiaalisesti lahjakkaita opiskelijoita?

Tutustumiskäynnit paikoissa, joissa on otettu menestyksekkäästi uusia ideoita käyttöön voivat olla moottori, joka osoittaa, että asioista voi tehdä toisin. Epäonnistumisen ja väärien ratkaisujen tekeminen koulutuksen kentällä on mielestäni yksi suurimpia uusien ideoiden tyrmäämiseen johtavia tekijöitä.  Juusenaho kannusti meitä kuulijoita rohkeuteen kyseenalaistaa ja pohtimaan kuinka asiat voitaisiin tehdä toisin.

Reetta Harju