Työ ja oppiminen tietoyhteiskunnassa

Yhteistyöhön ja verkostoitumiseen liitetään niin opiskelun kuin työelämänkin yhteydessä positiivisia konnotaatioita. Opiskelussa yhteisölliset ja yhteistoiminnalliset oppimisen mallit tarjoavat tilaisuuksia vuorovaikutuksen dynamiikan sisäistämiseen. Opiskelijoiden keskinäinen yhteistyö merkitsee myös ihmissuhdeverkostojen syntymistä jo ennen työelämään siirtymistä. Samalla opiskelijat sisäistävät implisiittisesti informaatioyhteiskunnan taustalla olevia rakenteita. Työelämään siirryttäessä toimenkuvamme rajaa sitä, missä määrin meidät voidaan karsinoida tietotyöläisiksi. Työpaikalla koko toimintamme saattaa perustua verkostojen luomiseen ja ylläpitämiseen. Jo tällä hetkellä varsin monen ihmisen työskentely on kiinni tietoverkkojen toiminnasta. Toiminta kaupan kassalla pysähtyy, mikäli verkkoon tulee häiriö.

Internetin ansiosta opiskelijoiden saatavilla on miltei rajattomasti erilaisia tiedonlähteitä. Tiedon lähteiden määrä on kasvanut parin viime vuosikymmen kuluessa niin nopeasti, että olemme tällä hetkellä täysin Googlen ja muiden hakukoneiden toiminnan varassa. Niiden kautta kulkeutuva tieto on meille olemassa. Meillä ei välttämättä ole edes mahdollisuutta muuhun kuin hakukoneiden kautta tapahtuvaan tietojen etsintään. Verkkojen käyttäjiltä edellytetään entistä kriittisempää suhtautumista tavoittamaansa informaatiota kohtaan, sillä julkaisukynnys internetissä on muodostunut matalaksi. Tiedonhaun tai oppimisen yhteydessä määrä ei edelleenkään korvaa laatua. Tämän seikan merkitys on entisestään kasvanut.

Verkot merkitsevät joustavuutta niin tietämyksen hankintaan, oppimiseen kuin verkostoitumiseen liittyen. Samalla verkoissa ja varsinkin sosiaalisessa mediassa vuorovaikutukseen liittyvä kulttuuri ja käytänteet hakevat edelleen muotoaan. Sosiaalinen media tarjoaa ennen näkemättömiä (ja myös kokeilemattomia) mahdollisuuksia oppimisympäristönä. On jopa esitetty, että ilman internetin käyttömahdollisuutta korkeimpien arvosanojen saavuttaminen ei ole mahdollista.

Lisääntynyt teknisten välineiden määrä saattaa nopeuttaa merkittävästikin yhteiskuntien muuttumista. Viestinnän lisääntyessä ihmisten tietämyksen määrä lisääntyy. Sosiaalisesta mediasta saattaa tulla myös se ympäristö, jonka välityksellä oppijat enenevässä määrin pitävät yllä omaa kompetenssiaan ensimmäisen tutkintonsa jälkeen. Tiedon puoliintumisaika tullee entisestään lyhentymään.

Kaikella on hintansa. Harva verkostoituessaan edelleenkään pysähtyy miettimään sitä, minkä hinnan hän saattaa joutua maksamaan omien ajatuksien ilmaisemisesta. Toisaalta liian moni on edelleen sitä mieltä, ettei tarvitse sosiaaliseen mediaan liittyviä oppimisen mahdollisuuksia. Hyvä kysymys onkin, onko informaatioyhteiskunnassa enää mahdollista pitää kompetenssiaan ajan tasalla ilman (tieto)verkkoja ja verkostoitumista?

Jouko Jousea 
aikuiskasvatuksen opiskelija